sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Et voi äänestää kukkarollasi


Kirjoitanpa vähän demokratiasta. Idea tuli tästä ja tästä tekstistä, joissa puitiin demokratian ongelmia 2000-luvulla, mutta jotenkin eksyin miettimään sitten toisia asioita kuin superdemokratiaa ja pienviljelyä.

Aikoinani ajattelin, että ihminen voi äänestää myös kukkarollaan, eli voimme vaikuttaa maailmaan kulutustottumuksillamme. Nyttemmin olen tullut tulokseen, että kyseinen ajatus sekoittaa vaarallisesti demokraattista äänestämistä ja kuluttamista, jotka pitäisi pitää erillisinä vaikutustapoina.

Elokuva "Age of Stupid" taisi sanoa, että kaikista ideologioista ja -ismeistä loppujen lopuksi voittaja on konsumerismi. Keskitymme paljolti kuluttamiseen, ja meitä kannustetaan siihen jatkuvasti. Ja tämän myötä olen taipuvainen näkemään yhteiskunnassa kaksi vaikuttamisen kenttää: demokraattisen ja konsumeristisen. En siis väitä, ettei kulutustottumuksilla voi vaikuttaa, mutta väitän, ettei kulutustottumuksia pidä ajatella demokraattisena vaikuttamisena.

Perustuslakiimme on kirjattu oikeus mielipiteeseen, sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja mielenosoituksiin. Nämä ovat demokratian lihaksia, ja jos annamme näiden rapistua, heikennämme vapaaehtoisesti demokratiaa. Tuntuu, että 2000-luvun Suomessa nuo vapaudet ovat unohtuneet ja tilalle vaikuttamisen lihakseksi on tullut vapaus ja oikeus kuluttaa, valita kulutustottumuksensa ja lempituotteensa.

Keskitymme vaikuttamaan kuluttamisen tai sen vähentämisen kautta. Aikakausi- ja elämäntapalehdet pursuavat vinkkejä ja ohjeita kuinka vaikuttaa ympäristöasiohin. Minunkin vessassani lojuu lattialla Helsingin Energian lehti, jossa kehoitetaan käyttämään julkisia ja polkupyörää, eli kuluttamaan toisella tavalla. Pysäytämme ilmastonmuutosta siirtymällä julkisiin ja soijarouheeseen. Eläinkokeet loppuvat kun siirrytään luonnonkosmetiikkaan. Niin ja Pietarin homosensuurilaki kumotaan muuttamalla lomasuunnitelma Pietarista Tallinnaan. Demokraattinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ulkoistettu omille kulutustottumuksille.

Ja luulen, että omilla kulutustottumuksilla haetaan lähinnä omaa mielenrauhaa ja johdonmukaisuutta. En väitä, että on huono asia tehdä kulutustottumuksia yhteiskunnallisten mielipiteiden perusteella. Väitän kuitenkin, että jos haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, ei kaikkia paukkuja pidä laittaa oman kulutuksen tarkkailuun. Tällöin konsumerismi syrjäyttää demokratian yksilön vaikutusväylissä. En siis pidä ajatuksesta, että "olen demokraattisesti aktiivinen ja vastustan/kannatan tätä asiaa, koska kulutan tällä tavalla".

Sen sijaan pahemmin meitä ei kannusteta ottamaan yhteyttä poliitikkoihin, osallistumaan mielenosoituksiin, olemaan oma-alotteisia kyseenalaistajia, todellisia kannattajia tai vastustajia. Demokraattiseen vaikuttamiseen liittyviä ennakkoluuloja ei tunnuta purkavan. On edelleen normaalia, että perustuslaillisen mielenosoituksen jälkeen joku valittaaa kuinka joku kehtaa katkaista liikenteen ja että mielenosoittajien pitäisi mennä töihin. On edelleen normaalia, että jos joku käyttää perustuslaillista sananvapautta ja esittää kritiikkiä jotain puoluetta kohtaan, kehdataan valittaa kuinka demokraattista äänestyspäätöstä ei saa kritisoida.

Kun pelätään demokratian heikkenemistä, puhutaan vain äänestysprosenteista, tai siltä tuntuu. Demokratia on pelkkää äänestämistä ja änestäminen on pelkkää kannattamista, kun taas mielenosoitukset ja sananvapauden käyttö mahdollistavat julkisen kritiikin, epäkohtien esille tuonnin, keskustelun herättämisen. Joten onhan se ymmärrettävää, etteivät päättäjät halua innostaa kansaa muihin demokratian vaikutuskanaviin, koska päättäjät itse olisivat ensimmäisenä tulilinjalla.

Piti kirjoittaa enemmänkin, esimerkiksi päättäjien etääntymisestä kansasta ja byrokratiasta hiekkana demokratian rattaissa. Konsumerismin syömä demokratia on siis vain pieni osa demokratian ongelmia 2000-luvun Suomessa mielestäni.

Ja koska blogini yrittää olla kans lifestyle-tekstiä niin yhdistetään tähän tekstiin konsumerismia ja lifestyleä ja hehkutan, kuinka ostin kirpparilta hienon kauluspaidan, joka huokuu 70-lukua sekä butchia!

Hieno, eikö!
.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Joisitko vähemmän?


Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa kieltää alkoholin mielikuvamainonnan lasten ja nuorten alkoholinkulutusta hillitäkseen. Ulkomainosyritys JCDecaux on ainakin Helsingissä alkanut kampanjoida tätä alkoholimainonnan rajoitusta vastaan tällaisilla mainoksilla:

JCDecauxin mainos.

Juttelin mainoksessa mainitussa Facebook-yhteisössä mielikuvamainontaa vastustavan eläkeläisen mainosmiehen, Pentti Rinteen kanssa. Hänen mukaansa alkoholin mielikuvamainonta ei lisää alkoholin käyttöä, vaan vaikuttaa vain siihen mitä alkoholimerkkiä ostetaan, kun päätös ostaa alkoholia on jo tehty. Hänen mukaansa mielikuvamainonnan kieltäminen ei vaikuta lasten- ja nuorten käyttämän alkoholin määrään.

Voisin alkaa jankkaamaan sitä sun tätä alkoholimainonnasta ja nuorten alkoholinkäytöstä. Mutta lähestyn asiaa nyt ihan toiselta kantilta. Jos päihdyttävien tuotteiden mielikuvamainonta ei lainkaan lisää näiden tuotteiden kulutusta, miten suhtautua allaolevaan?

Tällaiset mainokset eivät lisää päihteidenkäyttöä.
Tämäkin on harmiton mainos.

Kannabis ja ekstaasi ovat laittomia, totta, mutta koska ylläolevat mainokset eivät lisää niiden käyttöä, eivät nämä mainokset ole ongelmallisia.

Vai meneekö se ihan niin?